Höyrylaivaravintola

Oltiin iltaristeilyllä, ilma ei oikein suosinut, mutta se ei haitannut. Henkilökunta saa täydet pisteet, varsinkin kun jaksoivat odottaa meitä. Saatiin käydä laivan konehuoneessa ja kapteenin ohjaamossa. Ensi kesänä ehkä Ärjän saareen...

Hieno 100-vuotias höyrylaiva risteilee kesäisin Kajaaninjoen upeissa maisemissa.

Arvio koskee vain baarin puolta. Kävimme kaksi kertaa Turun reissun aikana, sekä lasten kanssa että aikuisväellä. Perinteinen laivaravintola, OK hintataso, nopea palvelu. Kannella sekä varjopaikkoja että aurinkoisia pöytiä. Yksi tähti lähti todella ärsyttävästä ilmastoinnin vikinästä yläkannella. Autolla ei pääse aivan lähelle, kuten ei muillekaan laivoille.Kannattaa kysyä kuohuviinitarjousta, todella hyvä hinta/laatusuhde!

Hieno höyrylaiva ja ohjelmaa tarjolla. Ja netti varaus lipuille laivaan. Hyvää palvelua. Ja terassi ja kioski toiminta.

Allekirjoittanut pääsi ensimmäistä kertaa eläissään höyrylaivaristeilylle Oulujärvelle, aluksena S/S Kouta. Tunnelma kohosi heti satamaan tullessa korsteenin puhkuessa voimaa uhkuvaa pilveä. Kalkkisillan laiturilla meidät vastaanotti neljä varsin leppoisaa merikarhua päällään asianmukaiset villapaidat, vaikka taivas olikin täysin sininen.Mukana oli tietysti myös messipoika tai niin ainakin ajattelin. Kyseessä taisi kuitenkin olla jonkun merikarhun poikaviikari, joka sai tutustua isänsä ammattiin ja tehdä niitä hommia, joilla seilorin ensiaskeleet otetaan. Laivakokki, vai olisiko rissa, pysytteli tässä vaiheessa vielä kapyysissa tarjoiltuaan meille rediltä lähtiessämme tervetuliaisjuomana kilistettäväksi raikasta ja virkistävää mehua.Alkumatka jokea pitkin meni leppoisasti, kun kapteeni kertoi joenvarressa olevien paikkojen historiasta ja nykypäivästä. Paikat näyttivät täysin uuden luonteensa, kun niitä katsoi joelta käsin. Suuri osa joenvarresta ja sen rakennuksista liittyi tavalla tai toisella Tihisenniemen teollisuuteen, jonka merkitys on ollut Kajaanille suuri.Kun saavuimme järven selälle, villapaidan merkitys tuli hyvin selväksi. Lähtiessämme oli lähes tyyntä, mutta joelta tullessamme yltyi tuulenvire, joka mukavasti viilensi siniseltä taivaalta tulevaa auringon paistetta. Taisivat muutamat viluisimmat kietaista villatakkiakin tai muuta lämmintä hetkeksi ylleen.Siinä vaiheessa olikin helppo mennä messiin nauttimaan provianttia. Tarjolla oli maukasta lohikeittoa salaatin kera. Kapteeni ei itse istunut pöytäänsä, mutta viihdytti meitä kertomalla tarinoita laivasta ja Oulujärvestä sekä niiden historiasta. Kertomuksissa vilahtelivat myös historiamme merkkihenkilöt, kuten Eino Leino ja Elias Lönnrot.Supisuomalaiseen tapaan myöhemmin tarjolla oli kahvia, jonka kanssa saimme maukasta kesään sopivaa kermakakkua. Älkää minulta kysykö, mitä täytteitä siinä oli mutta hyvin maistui.Koska aurinko paistoi ja tuulikin tyyntyi, kannella oli mukava istuskella, katsella maisemia ja porista mukanaolijoiden kanssa. Puhelias kapteenimme piti huolen, että saimme jatkuvasti tietoa Oulujärvestä ja sen ympäristöstä, eivätkä muutkaan laivan työntekijät tuppisuita olleet.Laivan tilat oli mukavasti hyödynnetty siten, että ruorihytin takana oli ”mediumbaari”, jonne matkustajat tulivat styyrpuurin puoleisesta ovesta ja poistuivat paapuurin puolelta. Tai sitten päinvastoin. Baarin jakoi kahtia tiski, jonka toisella puolella oli laivakokki (vai oliko se rissa) hoitamassa hommaansa. Me matkustajat läpi kulkiessamme lastasimme eväät mukaamme ja menimme nauttimaan niitä messiin, föörpakkaan tai ahteriin.Föörpakka oli mukava paikka siniseltä säteilevää aurinkoa kaipaaville. Vaikka järven pinta oli tyyni, ajoviima viilensi mukavasti. Ahteri taas oli katettu, joten myös varjoa löytyi sitä haluaville. Jostain syystä allekirjoittanut viihtyi enemmän ahterissa, johtuneeko henkilökohtaisesta painoindeksistä.Olipa ahteriin rakennettu saunakin, joka olisi ollut todella mukava lämmittää. Harmi, että aikaa oli rajallisesti ja toisten kanssa oleminen sen verta mukavaa, että saunominen jäi toiseen kertaan. Löylyä lyötiin tällä kertaa hyvin höystetyillä tarinoilla.Vaikka luonnossa kevään väriloisto oli parhaimmillaan, selältä joelle palatessa mieleeni nousivat vanhat mustavalkoiset suomalaiset elokuvat. Ajatukseni pilvessä höyrylaiva risteilee leppeässä illassa sisävesillä ja haitari säestää seiloreita, jotka esittävät balladeja.Kun olimme takaisin redillä ja poistuimme laivasta, kapteeni asiaankuuluvasti kätteli jokaisen matkustajan laakongin vieressä. Erään laulun mukaan laivan kapteenin kerrotaan katsovan ”horisonttihin”. Nyt voin itsekin tehdä niin yhtä upeaa kokemusta rikkaampana.

Olimme La alkuillasta terassilla syömässä naisporukalla, 5 henkilöä. Tilattiin kaikki yhdessä juomat, pääruuat sekä 1meistä tilasi myös alkuruuan. Nautittiin juomista ja odoteltiin ruokia. Alkupala tuli. Mutta ruokatilaus oli unohtunut kokonaan. Odotettiin ruokia varmaan 45-60 min. Loppujen lopuksi ruuat tuli. 1:n ruoka piti olla perunaton. Ei ollut. Taas odotettiin tai hän odotti. Loppujen lopuksi sai uuden annoksen. Syötiin, Ja sen jälkeen odotettiin taas laskua. Henkilökunta pahoitteli tapahtunutta, uusi, nuori tarjoilija jne. Saatiin jokainen -25% alennusta ruuasta. Tähän kaikkeen meni niin pitkäaika, piti olla nopea ruokailu, ja itseä ainakin harmitti, kun kehuin paikkaa ystävilleni.Pienoinen pettymys.

Tulin n 16.30 ravintolaan. Sain kivan pöydän joki näkymällä. Oli just tarjoilijoiden vaihto. Uudet tuli töihin ja aiemmat lähti kotiin. Aiempi joka minut saattoi ja antoi menulistan ja toi veden lähti kotiin ilmeisesti kun ei enään näkynyt. Odottelin kaveriani. Kertaakaan minulta ei kysytty haluanko tilata. Ystäväni tuli. Sama juttu jatkoi meiltä ei kysytty mitään eikä edes vilkaistu meidän pöytään. Ei pystytty tilamaan ruokaa. Tarjoilijoita pyöri muiden pöytien lähellä mutta meitä ei katsottu vaikka käsi oli ylhäällä. Ystäväni lähti hakemaan tarjoilijaa ja löysikin nuoren poikatarjoilijan. Hän pahoitteli ettei meitä oltu huomioitu. Otti tilauksen ja ruoka tuli pöytään. Hyvää oli. Pisteet poikatarjoilijalle joka paikkasi tilanteen. Sekä tytölle joka saattoi minut pöytään.

Huippukiva henkilökunta ja mahtava kokemus! Höyrylaiva puksutteli leppoisasti Ärjänsaareen ja laiva oli kodikas. Matkan aikana kuuli kivoja kertomuksia historiasta. Myös konehuoneessa sai halutessaan vierailla. Kiitos upeasta kokemuksesta!

Lounaspuffetissa 12.30 jälkeen paistettuja silakoita ja kaalikääryleitä. Runsas alkupalapöytä. Lounaspöydän hinta 12,70. Ystävälliset ja reippaat tytöt tarjoilemassa. Aurinkoinen terassi ja Aurajoki-maisema. Lämmin suositus.

Kiva laiva. Aito höyrykone. Todella ystävällinen miehistö. Kiva baari. Tilat hieman ahtaat ja sokkeloiset.